Lapsi tarvitsee syliä, haleja, pusuja ja kannustusta

Lueskelin yön pimeinä tunteina Vauvalehden sivuston artikkelia, jossa isä kertoo ettei perheen äiti ota lasta syliin tai lue kirjaa, kun lapsi pyytää. Asia jäi vaivaamaan mieltä ja suru perheen lasten puolesta puski pintaan. Minkälainen ihminen voi toimia noin? Terve normaalin empatiakyvyn omaava ihminen ei voi olla noin kylmä. Itse annan syliä, haleja ja pusuja pojalleni koko ajan. Mikään ei ole ihanampaa, kuin läheisyys lapsen kanssa ja hänen sanansa ”minun rakas äiti”. Hellyyttä ei voi osoittaa liikaa ja tutkimusten mukaan se lisää lapsen hyvää itsetuntoa ja itsensä hyväksymistä. Onneksi tuolla tarinan perheellä isä osoittaa rakkautta, mutta onhan tilanne sellainen ettei äidin käytös voi olla vaikuttamatta lasten elämään pitkällä tähtäimellä. Meille lapsi on jotain mittaamattoman arvokasta, suoranainen ihme. Sanon pojalleni joka päivä monta kertaa, kuinka ihana hän on. Toki kasvatuksessa pitää olla myös rajat, mutta mielestäni lasta ei voi kehua liikaa. Jokainen lapsi ansaitsee tulla kohdelluksi rakastettuna yksilönä. Ikävä kyllä moni ei sitä saa kokea ja asia aiheuttaa näille ihmisille tuskaa läpi elämän. Se ajaa osan myös kamaliin tekoihin ja käyttäytymiskierre saa jatkoa heidän saadessa lapsia. Kunpa useampi aikuinen voisi puuttua asiaan huomatessaan lähipiirissään lasten laiminlyöntiä. Viimeksi eilen eräs tuttava kysyi neuvoa lastensuojelun laiminlyönnin osalta, kun viranomaiset eivät ota asiaa hoitaakseen. Syynä se, että ilmoitus oli tehty virkailijan tuttavasta. Käsittämätöntä vastuun pakoilua. Meidän jokaisen tehtävä on suojella ensisijaisesti lapsia. Mikä ihmisiä oikein vaivaa? Toivottavasti suhteistani päättäjiin on jotain hyötyä ja asia saadaan eteenpäin ennenkuin on liian myöhäistä. Rakkautta ja hellyyttä kaikille elämäänne.

Lue myös: Luomusynnytys ’ ylpeyden aihe vai silkkaa hulluutta? · Esikoisen synnytystarina