 |
| Pikkuapuri leipomassa |
Siis voiko olla ihanampaa ikää lapsella, kuin 2,5 vuotta? Hämmästelen joka päivä miten ihmeellinen poikamme on. Miten paljon tarinaa on alkanut tulla viime kuukausien aikana, miten hyvin hän muistaa asioita. Miten hauska huumorintaju ja miten ihana oma tahto. Reipas pikkuapuri on aina valmis kodin askareisiin ja puuhailemaan uusia juttuja. Kuinka suloista on, kun äidin syli kelpaa. Kauan se muuten vielä kelpaa? Toivottavasti kauan, sillä rakastan sitä läheisyyttä lapsen kanssa.
Odotus yhdessä taaperon kanssa on mahtavaa. Hänelle vauvatin tulo on yhtä tärkeää kuin meille ja hän puhuu jatkuvasti vauvasta. Suukottaa masua ja laulaa sille.
Haluan imeä muistoihini nämä ajat kirkkaana ja nauttia joka hetkestä. Niistäkin, kun hän hermostuu ja kiukkuaa, sillä sitä tarvitaan kasvaakseen tasapainoiseksi ihmiseksi. Tuntuu, että pojan ollessa vajaa kaksi oli haastavaa löytää yhteistä rytmiä ja olin siihen aikaan itse tosi väsynyt ja stressaantunut työasioista. Ei ollut vielä yhteistä kieltä lapsen kanssa. Nyt kaikki on toisin. Voimme neuvotella ja puhua, oppia toisiltamme. Ihan parasta!
 |
| Joka päivään pitää kuulua naurun räkätystä 🙂 |
Niin suloinen <3 Kunpa olisi aikakone jolla pääsisi aina matkaamaan lapsen pikkulapsiaikaan. Vaikka se onkin rankkaa aikaa, on se myös palkitsevinta. <3