Synnytystarina on yksi elämän kiehtovimpia tarinoita. Tässä esikoispojan synnytystarina vuodelta 2012 kolme viikkoa ennen laskettua aikaa.
Synnytystarina Cytotecilla käynnistetystä synnytyksestä
Olipas mukavaa taas muistella omaa synnytystä. Se oli niin mahtava kokemus, että sitä muistelee aika usein. Vaikka oikeastaan mikään ei mennyt kuten olin suunnitellut oli synnytyskokemus täysi 10. Kätilön mukaan se johtui pitkälti hyvästä valmistautumisesta synnytykseen.
Tavallaan on jännää, että kokemus oli niin positiivinen ja voimaannuttava, vaikka haittatekijöitä luonnolliseen synnytykseen keskittymisen osalta oli useita. Ensinnäkin synnytys jouduttiin käynnistämään viikolla 36+5 Cytotecilla 24h lapsivesien tihkumisen alkamisesta.
Pääsimme synnytyssaliin kivunlievityksen pariin vasta ollessani jo 8cm auki, koska Naistenklinikalla oli sulku eli salit täynnä. Huvittavaa, että ensisynnyttäjä on jo sairaalassa sisällä käynnistysosastolla, mutta ei pääse saliin. Mutta aloitetaan synnytystarina valmistautumisesta ja lapsiveden tihkumisesta.
Hypnosynnytyskurssi oli hyödyllinen
Kävimme mieheni kanssa hypnosynnytyskurssin, mikä oli mielestämme tosi hyödyllinen. Se avasi myös miehen silmät synnytyksestä. Aiemmin hän taisi miettiä, että kyllä sairaala hoitaa, mutta kurssi muutti asennoitumista. Emme käyneet neuvolan perhevalmennuksissa tai tutustumassa synnytysosastoon etukäteen. Kuuntelin hypnosynnytysnauhaa lähes päivittäin kylvyssä tai nukahtaessa. Alitajunta työsti kuulemaansa.
Synnytystarina – Lapsivettä alkoi tihkua 36+4
Hippu teki meille yllärit ja lapsivettä alkoi tihuttamaan 1.8 yli 3 viikkoa ennen laskettua aikaa raskausviikolla 36+4. Tosin sitähän itse ennustin koko raskauden ajan. Olin aiemmin miettinyt jos kävisi näin juuri tällöin. Tuleva isä oli lähdössä klo 13 yhteistyökumppanimme vip-vieraaksi Tampereelle Red Hot Chili Peppersin keikalle ja nousin vessaan sohvalta. Vähän nestettä valahti reisille ja mietimme, että ei tämä voi olla lapsivettä.
Mieheni kysyi jääkö hän tänne ja sanoin, että lähtee vaan ja infoan jos tilanne muuttuu. Laitoin pikkuhousunsuojan ja koska se kastui kokonaan aloin tutkia netistä lapsivedenmenoasiaa ja soitin Naistenklinikalle. Käskivät näytille ja äitini tuli hakemaan koirat ja heitti minut sairaalaan. Jätin sairaalakassit kotiin, koska en voinut uskoa, että jäisin sille tielle.
Pääsin heti tutkittavaksi ja kun kätilö sanoi vuodon olevan lapsivettä aloin nauramaan ja jalat alkoivat täristä. Soitin miehelleni ja hän hyppäsi Linnatuulessa pois bussista ja tuli taksilla kodin kautta sairaalaan. Tuntui, että vaikka olen valmistautunut hyvin synnytykseen tuli tämä vähän puun takaa.
Käynnistysosastolle odottelemaan
Siirryin osastolle 42. Minulle laitettiin antibiottitippa valumaan, koska minulla oli todettu odotusaikana B-Streptokokki. Se tarkoitaa, että jos lapsivedet menee pitää heti mennä sairaalaan. Tulehdusarvo crp oli vähän koholla ollen 6, leukosyytit 10 ja tipan jälkeen crp 5. Sain antibiottia 3 krt vuorokaudessa, jotta vauva välttyisi tulehduksilta.
Kohdunsuu oli hieman pehmeä ja ulkosuu vähän auki. Kanavaa oli vielä jäljellä ja sisäsuu oli jotenkin vauvan pään takana, josta johtuivat pitkät supistukset tai vatsankiristyksiltä ne tuntuivat. Mieheni tuli ennen viittä sairaalaan ja lähdimme kesäkahvila Regattaan kävellen. Kävely aiheutti kestosupparia. Lintu kakkasi päähäni matkalla ja ilma oli aurinkoinen. Ilmassa oli suurta odotusta.
Klo 19 otettiin käyrää ja vauvan sydänäänet olivat hyvät, supistuksia tuli muutama kevyt. Koska yöksi ei isit saa jäädä osastolle toivoin, että synnytys käynnistyy vasta aamulla. Koitin nukkua ja kerätä voimia.
Käynnistyspäivä valkenee
Heräsin 2.8 klo 5 nukuttuani 4h. En vain saanut nukutuksi ja odotin aamua. Yöllä käppäilin käytävällä, söin jäätelöä ja pyysin käyrille. Antibiotti annettiin klo 24 ja klo 8 ja olin samalla käyrillä. Otin Litalginia, joka rentoutti masua. Kevyitä supistuksia tuli noin 10 minuutin välein, enemmän pystysasennossa.
Sydänäänissä tuli notkahdus, joka korjaantui, kun suoristin jalat. Tämän jälkeen ktg:n perustaso oli korkeahko ja sikiö liikkui vilkkaasti. Aamulla crp oli 7. Vauvan syke oli pitkään korkea pysytellen 170 hujakoilla ja se aiheutti huolta. Onneksi käyrä tasaantui myöhemmin. Korkea syke saattaa viitata tulehdukseen. Myös muutama sykkeen lasku tuli alavatsan jomottelun aikana ja siksi tuli huoli, että miten vauva kestää supparit.
Cytotec käynnistys pelotti
Klo 10.10 lääkäri tuli juttelemaan käyrästä ja käynnistyksestä. Vaikka tiesin, että käynnistys pitää tehdä 24h lapsivedenmenosta lääkäreiden tapa viestiä sai minut hermostumaan. Tuli tunne, että tässä tulee kiire ja pitää käynnistää nopeasti. Tuli vähän paniikki ja pelko mitä tässä tapahtuu.
Toivoimme muutaman tunnin aikaa synnytyksen spontaaniin käynnistymiseen. Kysyin homeopaattisista lääkkeistäni, koska olisin halunnut ottaa niitä hermostuksen tunteeseen. Cytotec käynnistyksestä olin lukenut niin paljon huonoa, että sitä olisin viimeiseksi halunnut. Itse synnytys ei hermostuttanut, vaan se käynnistys ja siitä mahdollisesti aiheutuvat ongelmat. Lääkärit eivät suositelleet homeopaattisia lääkkeitä ja kertomuksen mukaan selkeästi harmistuin tästä.
Kysyin vyöhyketerapiaa, mutta sitä osaavaa kätilöä ei talossa ollut ja sain akupunktiota. En ole aiemmin pitänyt siitä ja nytkin se oli inhottavaa. Neulat sattuivat nilkoissa ja ranteissa. Jopa neulojen poisto oli kiusallista. Halusin kuitenkin kokeilla, jos sillä olisi säästytty lääkkeelliseltä käynnistykseltä. No ei säästytty.
Synnytystarina – Käynnistys klo 13
Lääkäri teki sisätutkimuksen noin klo 12.00 ja se sattui niin, että itku pääsi. Se olikin koko synnytyksen inhottavin osio tai ainut kohta, jossa pääsi itku kivusta johtuen. Mitään edistystä ei ollut tapahtunut ja meidän piti päättää käynnistystapa. Olin hermona. Mietin miksi sain pelkokohtauksen, haluan olla rauhallinen hoin itselleni. Sykkeen perustaso oli nyt 140. Klo 11.20 oli ktg:ssä laakea sä-lasku, joka korjaantui asentoa korjaamalla.
Sairaalassa tehtiin tutkimusta käynnistyksestä, jossa arvotaan käynnistystapa. Pohdimme asiaa, mutta ballonki käynnistys ei houkuttanut, koska siinä joudutaan ronkkimaan ja menemään kohdunsuun sisään. Söin lounaan ja Cytotec käynnistys tehtiin klo 13. Tarjoutuvana osana pää spinatason yläpuolella -2. Cx pituus 3 takana. Kiinteä, auki 1 cm. Bishopinpisteet 2.
Käytiin Naistenklinikan pihalla kävelemässä ja istumassa auringossa klo 14.30. Jomotteli jonkun verran. Klo 15.30 supisteli kahden minuutin välein käyrän mukaan ja synnytys on merkattu alkaneeksi tuolloin. Tosin tuntemukset olivat melko lieviä, enkä tarvinnut mitään lievitystä. Toinen annos Cytotecia annettiin klo 17.00. Supistelut tuntuvat lähinnä kuukautiskipumaiselta jomottelulta. Kohdunsuu oli erittäin takana, eikä kätilö yltänyt, kuin reunaan.
Klo 18 supistukset alkavat tuntua enemmän
Klo 18.26 supistusten väli oli muuttunut pidemmäksi, mutta ne tuntuivat enemmän. Pyysin kipulääkettä ja sain Litalginia. Tässä vaiheessa tuli hieman punertavaa vuotoa pönttöön. Ilmeisesti jotain tapahtui alakerrassa. Klo 18.51 otin jumppapallon ja lämpimän kaurapussin helpottamaan oloa. Ne toimivat tosi hyvin. Kuuntelin samalla House-musiikkia, Jukka Poikaa ja pompin pallolla yli kahden tunnin ajan.
Halusin peräruiskeen, koska se saattaa käynnistää kunnolla synnytyksen ja myös helpottaa paineen tunnetta myöhemmin. Ensimmäinen yritys ei onnistunut, mutta onneksi toinen onnistui klo 20.00. Kertomuksen mukaan lukee, että supistukset olivat tuolloin kipeitä, mutta en kyllä kokenut asiaa noin, tai en ainakaan muista sitä.
Klo 21 pyysin kipulääkettä ja sain Oxynormia, joka ei auttanut yhtään. Kohdunsuu oli edelleen takana, mutta kanava hävinnyt kokonaan ja 2 sormelle auki. Pää painoi alhaalla ja siksi tutkiminen oli kivuliasta. Ei kuitenkaan niin paha, kuin päivällä. Olin edelleen jumppapallolla ja kaurapussilla. Katselin myös tekemääni synnytysaffirmaatiotaulua.
Olimme käyneet hypnosynnytyskurssin, mutta en sitten kertaakaan kuunnellut rentoutus cd:tä itse synnytyksessä. Synnytyskertomuksen mukaan pelottaa, että mies joutuu lähtemään kotiin. Hänen jatkuva läsnäolo oli ensiarvoisen tärkeää ja se varmasti oli suuri syy siihen, että olin niin rauhallinen ja olo oli turvallinen.
Pitääkö huutaa, että tutkitaan?
Voimaannuttavaa tässä taas oli se, että olin ilmeisesti niin lungisti ettei kukaan nähnyt tarpeelliseksi tutkia minua klo 21-24 välillä ollenkaan. Se on hieman erikoista ottaen huomioon ennenaikaisen synnytyksen ja käynnistämisen Cytotecilla. Olin klo 21 kaksi senttiä auki ja seuraavan kerran minut tutkittiin synnytyssalissa klo 00.30. Olin silloin 8cm auki. En huutanut koko synnytyksen aikana, vaeltelin käytävällä ja kävin pyytämässä pääsyä saliin useaan kertaan kanslian ovella.
Hoitajat eivät juurikaan katsoneet edes minuun päin, kun siinä ovella kyselin. Koin oloni aika tuskaiseksi, mutta mieheni mukaan olin vain vähän tuskaisen oloinen. Uskon, että hypnosynnytyskurssilla oli tähän suuri vaikutus. Olin vissiin aika tiloissa. Ohitsemme meni huutavia äitejä, jotka olivat jo kuulemma 4cm auki, kun tiedustelin syytä tähän ohitukseen. Todellisuudessa olin itse siinä vaiheessa arviolta 6cm auki.
Klo 22 alkaa selkäpoltot
Klo 22.00 siirrymme osaston huoneesta kahvihuoneeseen, koska en halunnut jäädä yksin. Keräsimme kimpsut ja kampsut huoneesta. Muistikuvani mukaan vaeltelin edestakaisin, välillä istuen jumppapallolla. Synnytysosastolla oli sulku ja kaikki salit täynnä. Juttelin yhden naisen kanssa, jolla oli käynnistys tehty balonkilla. Pian hän alkoi voihkia tuskaisesti. Mietin, että toivottavasti en ole kohta samassa tilassa, koska synnärillä on se sulku.
Klo 22.22 odotimme saliin pääsyä kahvihuoneessa. Kertomuksessa lukee ”istuskelee päiväsalissa pallon päällä ja odottelee synnytyshuoneeseen pääsyä”. Tässä vaiheessa oli meneillään avautuminen 4-6 cm välillä, mutta sitä emme tienneet. Tästä eteenpäin supistukset siirtyvät vatsalta selän puolelle ja selkäpoltto sana kuvaa hyvin tunnetta.
Lämmin kaurapussi ja pallo ei enää tuntunut hyvältä. Keksimme, että haluan kylmää selkään ja ainoa apu oli pakastimessa ollut terveysside. Ei kovin tehokasta. Oksetti, mutta mitään ei tullut. Pidin varmuudeksi pussia kädessä. Ravasin edestakaisin vessan ja käytävän väliä. Tuntui, että pää on ihan sumussa. Muistikuvani tuosta hetkestä on, että ravaan levottomasti edestakaisin ja olen kipuinen. Miehen mukaan olin vain hiukan tuskaisen oloinen… Harmi ettei ole videokuvaa tai kuvia näistä hetkistä.
Ensisynnyttäjänä käytävällä pahimman avautumisvaiheen aikana
Kävin vähän väliä tinkaamassa kanslian ovella pääsyä synnytyssaliin. Hoitajat eivät edes kääntyneet minuun päin puhuessaan sulusta ja olimme täysin oman onnemme nojassa. Pari kertaa käytävällä, kun pyysin yhtä hoitajaa pysähtymään hän tokaisi, ettei ole oma hoitajani. Empatiakyky oli ala-arvoista tai sitten en vaikuttanut siltä, että tarvitsisin apua. Olimme siis yläkerran käynnistysosaston käytävällä ilman kivunlievitysmahdollisuuksia pahimman avautumisvaiheen.
Olivat lähettämässä miestä yöksi kotiin, koska miehet eivät saa olla siellä yöllä. Sanoin, että menen sitten itse ulos hänen kanssa, koska en jää yksin. Vaisto sanoi, että synnytys etenee kyllä. Luulivat, että menee aamuun, että tämä ensisynnyttäjä aukeaa, mutta avauduinkin 2cm tunnissa ollen 8cm auki, kun pääsimme synnytyssaliin puolen yön aikaan. Klo 23-00 välisenä aikana kivut olivat mielestäni aika kovia, mutta käyttäydyin kuulemma hillitysti.
Ihmeellinen voima ja itsehillintäkyky löytyi jostain. Tiesin, että jos olisin päästänyt hysterian vallalle olisi kiputuntemus noussut potenssiin 10. Olisin saanut itseni kyllä helposti hysteeriseksi halutessani, se oli varmaan ihan hilkulla, koska epätietoisuus siitä, koska pääsee synnytyssaliin oli stressaavaa. Olisin halunnut mennä jonottamaan oven taakse sieltä yläkerran osastolta.
Olisi vissiin pitänyt kiljua kurkku suorana, päästäkseen saliin. Lisäjännitystä tilanteeseen toi klo 23 aikaan palohälytys, joka aiheutui pohjaan poltetuista popcorneista toisella osastolla. Se oli ehkä ikävin tilanne, kun palosireenit huutaa korvan juuressa ja supistukset ovat kovimmillaan. Mieskin mietti, että joutuuko kantamaan minut rappusia neljännestä kerroksesta alas.
Klo 24 pääsimme vihdoin synnytyssaliin
Klo 23.53 minut kärrättiin vihdoin pyörätuolilla synnytyssaliin numero 10. Matka kesti varmaan viitisen minuuttia ja muistan sen, kun pääsin synnytyssaliin suunnilleen heittäydyin ilokaasuletkuun kiinni. Olin polvillani sängyn vieressä ja imin kaasua kertomuksen mukaan klo 00.06 alkaen. Olisin mielestäni tarvinnut ilokaasua kyllä jo aiemmin.
Ensisynnyttäjä voi aueta nopeastikin
Olin ajatellut synnyttää ilman epiduraalia, mutta saliin päästyämme luulin tämän olevan vasta alkusoittoa ja kipujen kasvavan potenssiin tuhat. Kaikki toitottivat, että ensisynnyttäjä aukeaa korkeintaan sentin tunnissa. Roikkuessani ilokaasuletkussa, joka oli muuten tärkeä kapistus sanoin ottavani epiduraalin. Se laitettiin vähän ennen puoli yksi yöllä ja vasta sen jälkeen todettiin, että olenkin jo 8cm auki. En todennäköisesti olisi ottanut puudutetta, jos olisin tiennyt tilanteen.
Anestesialääkäri oli supernopea ja taitava. Sanoivatkin, että hän heittää sen puudutuksen ovelta. Selitin anestasialääkärille, että otan puudutteen laiton aikana ilokaasua ja lääkäri vaan tokaisi ”vedä mitä haluat”. Vedinkin sitä sitten niin huolella, että päässä humisi ja puudutteen laittoa tuskin huomasin. Sitä pelkäsin etukäteen nimittäin ja olisin halunnut välttää sen. Korvissa vinkui ja nauratti samalla, kun puudutus laitettiin.
Luomuna kahdeksaan senttiin
Jälkikäteen mietin ”Synnytin täysin luomuna 8cm asti, hyvä minä!” Nyt tiedän, että pystyn synnyttämään luomuna tarvittaessa loppuun saakka. Yleensähän käynnistetyt synnytykset ovat kuulemma tuskallisempia, joten koin itseni voimanaiseksi. Avautumisvaihe oli minulle tosi helppo. Puudutus ei vienyt tuntemuksia kokonaan ja vetelin ilokaasua koko synnytyssalissa oloajan.
Täysin auki klo 01.30
Avauduin nopeasti kokonaan noin klo 01.30. Taustalla soi Jukka Pojan reggae soundit ja tunnelma oli rauhallinen. Epiduraalin takia tärisin aika paljon ja olin makuulla.
Juuri ponnistusvaiheen alussa klo 02.30 supistukset palasivat kovina ja sain uuden annoksen epiduraalia ollessani täysin auki. Se oli kaikista hyvä ratkaisu, koska en olisi pystynyt keskittymään ponnistamiseen. Tai niin kuvittelin. Pelkäsin, että ponnistaessa supparit tuntuvat samalta kuin avautumisessa, mutta onneksi eivät tuntuneet.
Ponnistuksen tunnetta ei tullut
Tiesin, että pystyn ponnistamaan puudutteesta huolimatta. Odottelimme puudutteen laiton jälkeen tunnin ponnistustarpeen lisääntymistä. Selkeää tarvetta ei tullut ollenkaan. Aktiivinen ponnistaminen alkoi 3.25 ja paras asento oli sittenkin puoli-istuva. Kokeilin muitakin sen tunnin ajan, jolloin odotettiin puudutuksen vähenemistä. Seisomista, kylkiasentoa ja konttausasentoa. Tuntui, että jalat ei kantaneet kunnolla muissa asennoissa. Ilman pudutetta olisi tilanne ollut varmaan toinen.
Ponnistusvaihe oli minulla käytännössä kivuton. Tunsin supistuksen alkamisen vasemmassa pakarassa. Kertomuksessa lukee ”ponnistaa hienosti ja sinnikkäästi, mutta pää vetäytyy supistusten jälkeen takaisin, eikä lähde nousemaan”. En muuten huutanut kertaakaan koko synnytyksessä, mitä ihmettelen kovasti.
Kiroilin kerran ja korotin ääntä hoitajille, kun oli se sulku ja kivut alkoivat olemaan kovat, eikä päästy synnärille. Oksitosiinia laitettiin vasta klo 01.53, siihen asti riittivät omat supparit. Haasteena ponnistusvaiheessa oli suppareiden hiipuminen ja harveneminen oksitosiinista huolimatta. Sen takia jouduin tekemään itse enemmän töitä ponnistamisen suhteen.
Imukuppi avuksi
Vauvan sydänäänet dippasivat aika paljon ponnistuksen aikana ja sitä seurattiin tarkasti. Pelkäsin jo hätäsektiota ja lääkäri olikin paikalla loppuvaiheessa. Vajaan tunnin aktiivisen ponnistamisen jälkeen vauvan pää oli jo hollilla ja lääkäri sanoi, että saan sen ulos ihan pian. Oli kamala kuunnella sydänäänten laskuja, vaikka ne palautuivatkin aika hyvin välissä. Yritin hengittää tosi syvään happea vauvalle supistusten välissä.
Vauva syntyi klo 4.11
Kun vauvan sydänäänet alkoivat laskemaan yli minuutiksi halusin itse hänet ulos imukupilla ja sekin oli tosi helppo toimenpide. Lääkäri olisi vielä odottanut varmaan hetken. Yhdellä nostolla ilman episiotomiaa saatiin herra maailmaan klo 4.11. Netti on pääsääntöisesti täynnä kauhukertomuksia imukuppisynnytyksestä, mutta minusta se oli hyvä juttu.
Omat supistukset alkoivat hiipumaan ja sykkeet laskivat, joten ainoa järkevä vaihtoehto. Koko synnytyksen kivuliain osuus oli sisätutkimus käynnistysosastolla. Olisin voinut heti pompata pystyyn videoimaan tulokasta ja tuoretta isiä. Kätilö käski kuitenkin pysyä pedissä.
Helpotus oli suuri kun pitkään toivomamme esikoinen oli turvallisesti luonamme.
Synnytystarina – Mitä olisin toivonut?
Jos jotain olisin halunnut tapahtuvan toisin olisin halunnut aiemmin synnytysosastolle, jotta olisin voinut keskittyä hommaan sen sijaan, että mietin, koska pääsen saliin vai pääsenkö ollenkaan. Tällöin synnytyksen kulku olisi ollut todennäköisesti aika erilainen. Tämä oli kuitenkin tarkoitettu meidän kokemukseksi ja oli aivan huippuhienoa. Toivottavasti tämä synnytystarina antaa uskoa omaan voimaan etenkin esikoisen synnytyksessä.
Suosittelen kirjaamaan tuntemuksia ylös synnytyksen aikana, koska synnytystarina on ihana muisto myös lapselle.
Olisi kiva kuulla minkälainen sinun synnytystarina on. Linkkaa oma synnytystarina kommentteihin.
Tässä toisen lapsemme synnytystarina vuodelta 2015 Luomusynnytys – ylepyden aihe vai silkkaa hulluutta?
Tässä kolmannen lapseni synnytyskertomus 2018: Nopea käynnistetty luomusynnytys
Puhu muru bloggaajan Luomusynnytystarina Lapsennimi.com sivustolla on ihanaa luettavaa. Luomusynnytys – Tieni luonnolliseen synnytykseen kertoo vesisynnytyksestä.
Hypnosynnytys auttaa äitejä luonnolliseen synnytykseen. Hypnosynnytys – Onko se hippien hommaa vai järkeenkäypää valmistautumista vauvan synnytykseen?