Sormiruokailu eli BLW (baby-led weaning) jakaa vanhempien mielipiteitä. Tässä mitä sormiruokailu tarkoittaa ja kokemukseni siitä.
Sormiruokailu eli BLW (baby-led weaning) jakaa vanhempien mielipiteitä: toiset innostuvat heti, toiset jännittävät paloja ja tukehtumisriskiä. Tässä jutussa kerron omat kokemukseni ja sen, mitä sormiruokailusta on hyvä tietää ennen kuin kokeilet sitä itse.

Mitä sormiruokailu tarkoittaa?
Sormiruokailussa vauva saa syödä sopivan kokoisia ruokapaloja itse soseiden sijaan – yleensä noin puolen vuoden iästä lähtien, kun lapsi osaa istua tuettuna ja vie esineitä suuhun. Idea on, että lapsi opettelee syömistä omaan tahtiinsa, tutustuu eri rakenteisiin ja säätelee itse syömäänsä määrää.
Omat kokemukseni: neuroottisesta esikoisäidistä rennommaksi
Kun oma poikani oli puolivuotias, tutustuin aiheeseen, mutta en uskaltanut antaa paloja pureskeltavaksi. Tuntui, että alussa soseetkin juuttuivat kurkkuun, ja neuroottisena esikoisen äitinä halusin välttää vaaratilanteita. Vaikka hän söi pitkälti yli vuoden ikäiseksi pääasiassa soseutettua ruokaa rintamaidon lisäksi, syöminen sujuu nyt isompana oikein mallikkaasti.
Idea konkretisoitui ravintolapäivänä Käpylässä, kun pistimme pystyyn pop up -sormiruokalan alle viikon varoitusajalla. Noin 50 pikkutyyppiä kävi maistelemassa sormiruokia, ja osa oli jo aivan kokeneita syöjiä.
Onko sormiruokailu turvallista – meneekö ruokaa tarpeeksi?
Moni tuore vanhempi miettii samaa: mitä hyötyä on laittaa puolivuotias syömään paloja itse, ja meneekö ruokaa tarpeeksi alas? Itsekin vielä välillä lusikoin ruokaa poikani suuhun, vaikka päiväkodissa hän söi itse.
Tärkeintä on, että aikuinen on aina läsnä syömistilanteessa, ruokapalat ovat pehmeitä ja sopivan kokoisia, ja lapsi syö istuen – ei selällään tai liikkeellä. Rintamaito tai korvike on edelleen pääasiallinen ravinto ensimmäisen vuoden ajan, joten alussa kyse on enemmän harjoittelusta kuin energiansaannista.
Sosetyyppi vai sormiruokailija?
Osa lapsista on suorastaan syntynyt sormiruokailijoiksi ja haluaa laittaa kaiken itse omilla pikkukätösillä suuhun. Osa taas tykkää, kun pehmeää sosetta lusikoidaan suuhun, ja osa kiinnostuu paloista vasta myöhemmin. Kokeilemalla selviää, mikä omalle lapselle sopii parhaiten.
Sormiruokailu on myös oiva tapa saada ruokarauhaa: kun lapsi askartelee itse ruokien parissa, siinä saattaa vierähtää mukava tovi – eikä se ole ollenkaan huono juttu.
Helppoja ensimmäisiä sormiruokia
Hyviä ensipaloja ovat esimerkiksi höyrytetyt kasvistikut, kypsä banaani, avokado ja pehmeät pannukakkupalat. Kokeile myös näitä:
- Maailman paras pannukakku – mainiota sormisyötävää
- Helpot keksit – oivaa syötävää pikkuisille
- Vauva 7 kk – vauvan kehitys – ohjeita sormiruokailun aloitukseen
Kokeile rohkeasti, onko sormiruokailu teidän juttu
Lopulta ei ole yhtä oikeaa tapaa. Kokeile rohkeasti ja seuraa lapsesi viestejä – moni oppii siistiksi ja iloiseksi syöjäksi juuri omaan tahtiinsa.
Millaisia kokemuksia teillä on sormiruokailusta? Kerro kommenteissa!
Sormiruokailuun ja välipalaksi sopii mainiosti helppo luumurahka lapsennimi.comin ruuhkavuosien resepteistä.

Ihania kokemuksia! Meillä on pääasiassa sormiruokailtu noin 8 kk alkaen ja reilun vuoden iässä haarukalla ja lusikalla syöminen onnistui jo itse. Aloitimme soseilla, mutta totesin, ettei soseiden surruuttaminen ole minun juttuni. Lapsi oli nälkäinen, sose vielä kuumaa ja omasta ruoasta ei tietoakaan.
Onneksi uskaltauduin kokeilemaan sormiruokailua, vaikka alussa palojen antaminen pelotti. Minusta on ihanaa, kun voimme yhdessä istuutua pöydän ääreen syömään samaa ruokaa yhtäaikaa. Alussa en käyttänyt ollenkaan suolaa ja nytkin erittäin vähän.
Toki alku oli erittäin sotkuista, ja päivän viidettä kertaa lattiaa kuuratessa tuli mieleen hommata heti lavallinen purkkiruokaa, mutta päivä päivältä sotku vähenee. Oikeasti! Halutessaan muutaman kuukauden yli yksivuotias osaa syödä erittäin siististi – haarukalla ja lusikalla. Ruuan heittelyä ja maidon kaatamista pöydälle taitaa tapahtua kaikissa perheissä ruokailutavasta riippumatta?
Kiitos kommentista. Heittely tosiaan taitaa olla yleistä. Meidän pojalla on ollut tapana kylläisenä kaataa juomat merkiksi siitä, että nyt olen täynnä 🙂