Miljoonasta nollaan

Yrittäjyys on kuin trampoliinilla hyppelyä, ylös alas, ylös, alas.

Jos olisimme myyneet tapahtumamarkkinointiyrityksemme kolme vuotta sitten olisi sen arvo ollut noin miljoona euroa. Tämä olisi tulos jos arvonmäärityksenä käytettäisiin tulos x 5 laskukaavaa. Sitten saimme lapsen ja Suomeen tuli taantuma. Jos nyt arvoa laskettaisiin samalla kaavalla olisi yrityksemme arvo 0 euroa. Eikö olekin ihmeellistä, miten asiat voivat muuttua hujauksessa? No onneksi asiat eivät ole näin mustavalkoisia, mutta haluan viestittää tässä päättäjille vähän yrittäjän arkea. Moni sanoo, että lapsi tulee kalliiksi. Näin voisi todeta, varsinkin monille yrittäjille.  Ei toki kaikille, mutta niille, joiden oma panos on ydinasemassa yrityksen menestyksen kannalta. Mutta lapsi on enemmän arvoinen, itseasiassa niin arvokas, että sitä ei voi edes rahassa mitata. Yrittäjä on kuitenkin vastuussa yrityksestään ja raha-asioita on mietittävä. Yrityksen arvonmääritykseen liittyy monia asioita tulevaisuuden odotusarvosta ihan fiilisjuttuihin. Ostaessamme Eventgardenin vuonna 2006 vaikutti kokonaisuuteen eniten fiilis ja ajatukset, miten kauppa voisi meitä hyödyttää tulevaisuudessa. Yrityksen liikevaihto, tulos tai mennyt ei ollut oikeastaan missään määrin merkitsevässä asemassa. Kuitenkin mennyt kertoo paljon yrityksen toiminnasta ja miten asioita on hoidettu. Muutama liikemies on kuulemma hämmästellyt, miksi liikevaihtomme on käytännössä romahtanut melkein kahdesta miljoonasta puoleen miljoonaan ja tulos nollaan. Kuulleessaan, että naispuolinen toimitusjohtaja sai lapsen samaan aikaan taantuman kanssa ovat he vain voineet päivitellä asiaa. ”Kyllä tuo lapsen saanti vaikeuttaa naisten urakehitystä” Siispä käännän jälleen kerran sormeni päättäjiä kohti. Jos Suomessa olisi Viron mallin mukainen verotus, eli veroja maksetaan vasta tuloksesta, joka nostetaan ulos helpottaisi se todella paljon yrittämistä ja työn antamista. Suhdannevaihtelut eivät iskisi niin rajusti toimintaan, koska kassassa olisi huomattavasti enemmän rahaa. Edellytyksenä tietysti, että tulosta on tehty riittävästi aiemmin. Näin olisi ainakin meidän osalta ollut. Tässäkin tilanteessa on yrityksemme pysynyt Asiakastiedon AAA-luokituksessa ainakin vielä tämän vuoden. Miten se on mahdollista? No minäpä kerron, se on revitty yrittäjien omasta selkänahasta ja palkkapussista.

Kansanedustaja Ben Zyskowicz ymmärtää yrittäjyyttä ja on tukenut minua politiikan parissa. Tässä kuvassa poitsu on noin 1,5 kk ikäinen ja kävimme moikkaamassa Beniä.

Nyt tarvittaisiin pikaisesti talouden elvyttämistä, sillä monet yritykset ovat aivan jumissa. Maan hallitus on jumissa ja odottaa vain vaaleja. Itsekin politiikassa mukana olevana olen aiemmin uskonut, että talousasioihin saadaan vauhtia. Viimeiset kaksi vuotta on osoittanut toisin ja näen sen konkreettisesti omien silmieni edessä joka päivä. Siinä vaiheessa, kun useampi suuren yrityksen edustaja kertoo meille panostavansa henkilökuntaan henkilöstötapahtumien osalta nyyttikesteillä en voi muuta todeta, kuin että Suomi ajaa päin seinää. YT:t ovat jokapäiväistä uutisvirtaa ja konkurssimyynti lukee useamman liikkeen ikkunassa. Omat vanhempani ovat eläneet 90-luvun laman, jolloin asuntolainojen korot olivat yli 12%. Tunnelma on kuulemma sama tällä hetkellä, onneksi sentään korot ovat alhaalla. Revi nyt tästä sitten huumoria.