Nauroin eilen aivan kippurassa Äitien sota jaksoa 10, jossa olimme poikani kanssa mukana. Juu kyllä meillä on vauhdikas ja energinen poika, mutta ohjelman leikkauksella hänet oli saatu näyttämään villiltä potenssiin sata. Meitä kuvattiin yhdessä vajaan muutaman tunnin ajan kokonaisuudessaan ja kaikki rauhalliset leikkihetket legojen kanssa oli esimerkiksi jätetty pois. Naureskelimmekin päiväkodin hoitajan kanssa aamulla, että ohjelmasta ei tullut esiin, että poitsu leikkii myös keskittyneesti rauhassa ihan päivittäin.
 |
| Äitien sodan sopuisat soturit jaksosta 10 minä, Sanna ja Elena. |
Ohjelmasta sai myös käsityksen, että roudaisin poikaa aamusta iltaan omissa töissäni mukana. No voin rauhoitella asiaa kauhistelevia, että hän on ollut päiväkodissa 1,5 vuotiaasta lähtien aluksi lyhyempiä päiviä neljänä päivänä viikossa ja nykyisin maksimissaan 7 tuntia. Pääsääntöisesti menemme kotiin päiväkodista iltapäivällä ja vietämme aika rauhallista arkea. Toki hän on varmasti päässyt mukaan useammin tapahtumiin ja sosiaalisiin tilanteisiin, joihin parivuotiaat harvemmin pääsee. Ohjelmaa kuvattiin joulukuussa 2014 ja hän alkoi puhumaan kunnolla juuri noihin aikoihin. Se on rauhoittanut menoa muuten huomattavasti, kun pystyy ilmaisemaan itseään sanallisesti.
Äitien Sota ohjelman kuvaukset olivat hauska kokemus. Harmillisesti olin silloin juuri siinä kuukauden kestävässä keuhoputkentulehduksessa ja Norovirusputkessa ja raskaus oli viikolla 8. En siis todellakaan ollut skarpimmillani ja äänikin oli aika käheä 🙂 Juttua kuitenkin näytti riittävän melkein normaaliin tahtiin.
Äitien sota nimi tuli minulle tietoon vasta kuvausten päätyttyä ja olinkin ensiksi vähän kauhuissani, koska en pidä sota sanasta, eikä meillä ollut millään muotoa sotaa keskenämme. Pisteytyskin oli jokseenkin kiusallista, koska äitiyttä on aika vaikea pistää paremmuusjärjestykseen. Ohjelmasta oli leikattu pois se, että jaoin kukkakimpun kolmeen osaan ja nimitin meidät kaikki viikon äidiksi. Aluksi keskustelupalstoilla kohistiin, kuinka kamalaa on, kun äidit arvostelevat ja haukkuvat toisiaan ja kun totuus ohjelmasta paljastui valitettiin, että miksi ne ei hauku toisiaan. Mikään ei ole siis hyvä 🙂
Mutta äitiys on parasta mitä itse olen kokenut ja lähetän tässä haleja kaikille muille äideille!
Ihana, kun vielä palasit asiaan 😀 Ei olisi tarvinnut selittää mitään, se on ihan selvää, no ei tietysti kaikille, että aina osa matskusta leikataan pois ja vain svengaavin osa jätetään esille. Meilläkin jos kameraryhmä olisi vaikka kolmentunnin aikaikkunan, ei varmaan 5min pätkään jätettäisi näytettäväksi, miten luettiin satua sylikkäin, askarreltiin vesiväreistä ja makaroneista vaan siinä näkyisi juuri se kohta, kun kuopus tönäisi esikoista ja sitten toinen keksi seisoa tuolilla ja hypätä sitä alas. Mikä on ehkä prosentti meidän arjesta.
Sä olet rohkea, kiva kun lähdit mukaan. Itse olin huolissani ohjelman konseptista, mutta ihmisrakkaana oli sitten pakko jäädä seuraamaan ja kivaa, ettei siitä mitään sotaa oikeasti tullutkaan.
Aurinkoista viikonloppua <3
Missä jaksossa te olitte? Eihän tuossa eilisessä tosiaan mitään kamalaa ollut, aika levottomalta vaan näytti meno ja siksi tuli mieleen muistuttaa ihmisiä, että yleisellä tasolla kaikki ei aina ole sitä, miltä se saadaan näyttämään taidokkaan leikkauksen kanssa. Mä itsekin ihan hengästyin sitä katsoessa 🙂
Moikka, halusin haastaa sinut mukaan The Liebster Awardiin, toivottavasti et ole sitä jo saanut 🙂 Käy kurkkaamassa: http://matkalla-aitiyteen.blogspot.fi/2015/04/the-liebster-award-haaste.html
t. Nina
Kiitos haasteesta 🙂 hauskoja kyssäreitä. ihan mielenkiinnosta kysyn, että miten määritellään blogin lukijat? Ainakaan minun "Liity tähän sivustoon lukijat" eivät kerro mitään lukijamääristäni. Ne ovat vaihdelleet keskimäärin 1500-10 000 viikkolukijan mukaan riippuen postauksista. Eipä kai tuo ole sinällään oleellinen seikka, eli haastaa voi melkein kenet tahansa?
Katsoin nyt jakson ja loistavasti meni. <3 Esiinnyt luontevasti ja poika on aivan normaali energinen, iloinen ja vilkas lapsi. Kaksi aivan samanlaista viipottajaa kasvattanut ja jossain kohti rauhoittuvat. Jaksavat keskittyä leikkiinkin, joka oli nyt teidän osalta leikattu pois. Pieni vilaus tuli sieltä legojen kanssa.
Kotikommentista sanottava, että en nyt sitten tiedä minkälainen koti on lapsiystävällinen. Miten moderni koti ei voi lapsiystävällinen. Teillähän on unelmatilat lapsen temmeltää. <3