Maman Finlandaise kirja on viihdyttävää luettavaa. Kulttuurierot suomalaisten ja ranskalaisten lasten kasvatukseen liittyen ovat osittain aika suuria.
Maman Finlandaise – Voihan ranskalaiset
Uppouduin Pyhän reissulla Helena Liikanen-Regnerin Maman Finlandaise kirjaan. Oikein makustelin sitä, onhan meilläkin lomakoti Cannesissa. Emme kuitenkaan ole viettäneet siellä pitkiä aikoja ja nyt siellä on suomalainen pariskunta vuokralla.
Silloin tällöin on ajatuksissa käynyt viettää aikaa Rivieralla jopa talvet. Silloin pitäisi kyllä olla isompi villa meidän porukalle. Minua kiehtoo Etelä-Ranskassa eniten ilmasto ja luonto. Lasten kasvatuskulttuuri on todella vierasta ja sen tämä kirjakin vahvistaa.
Yli kuusi kuukautta kestänyttä imetystä katsotaan kieroon Ranskassa
Kirjassa kerrotaan, kuinka terveydenhoitohenkilökunta on huolissaan äitien lantionpohjalihaksista, mutta imetystä ei juurikaan tueta. Maailman terveysjärjestö suosittaa puolen vuoden täysimetystä ja kahden vuoden imetystä. Ilmeisesti Ranskassa ei noteerata tällaisia suosituksia mitenkään. Saisin varmaan paheksuvia katseita tällaisena taaperoimettäjänä siellä.
Maman Finlandaise – Sokerilla kuorrutetut lapset
Kirjan kirjoittaja hämmästelee lääkärin ohjeita lisätä vauvalle sokeria jogurttiin ja syöttää sokerileivonnaisia. Samaa ihmettelen minäkin. Sokeri on suoraan saatanasta, kuten uusimmat tutkimuksetkin osoittavat. Tuntuu täysin käsittämättömältä neuvoa lisäämään sokeria lasten ruokiin.
Puistoissa jaetaan päivittäin keksejä ja suklaata. Vehnää tulee patonkien ja croisanttien muodossa lähes päivittäin. Suklaamaitoa sokerimuroilla ja keksejä Nutellalla. Vaikka itsekin makeasta tykkään, niin jotain rajaa.
Pienet lapset ovat sairaana paljon…
No ei ihme, jos imetystä ei juurikaan harrasteta ja tungetaan sokeria suuhun. Rupesin oikein miettimään miten terveitä meidän lapset ovatkaan olleet. Kuopuksella on ollut tasan yksi korvatulehdus. Ei räkätauteja.
Itsekin olen ollut kaksi vuotta erittäin hyvävointinen. Aiemmin sairastin monta flunssaa vuodessa, joista osa eteni keuhkoputkentulehdukseen. Antibiottikuurit tulivat tutuiksi. Aloitettuani BalanceOilin käytön kaksi vuotta sitten loppui sairastelu ja kuopus on tietysti öljytty äidinmaidon kautta ja molemmat lapset syövät BalanceOilia nyt.
Eipä ole tarttunut esikoiseenkaan enää kaikki taudit päiväkodista samaan tahtiin, kuin aiemmin. Ravinnolla ja vitamiineilla on väliä. Onkohan Ranskassa ravintoterapeuteilla kysyntää? Luulisi sielläkin heräävän kiinnostusta terveyteen ja hyvinvointiin.
Lääkkeitä naamariin, ravinnosta viis
Kirjassa kerrotaan, että Ranska on lääkkeiden suurkuluttaja. Valtio voisi säästää miljardeja jos se kieltäytyisi korvaamasta kymmeniä tarpeettomia ja vaarallisia lääkkeitä. Paikallinen Kela kuulemma korvaa suurimman osan lääkkeistä ja siksi lääkärit määräävät urakalla lääkkeitä jokaiseen pieneenkin vaivaan. Säälittävää ja surullista. Vaihtoehtojakin on tarjolla. Luontaistuotteita ja homeopatiaa suosivia lääkäreitä on siis olemassa myös Ranskassa.
Kova kuri kunniassa Ranskassa
Järkyttyneenä luin, että Ranskassa valtaosa vanhemmista kurittaa lapsiaan fyysisesti. 70% vastustaa lakia, joka kieltäisi ruumillisen kurittamisen. Ei ole todellista. Sairasta sanoisin. Kuritusta tapahtuu jopa leikkipuistoissa kaiken kansan nähtävillä. En voisi katsella tuollaista puuttumatta asiaan.
Väkivalta ei ikinä ole ratkaisu mihinkään ja mielestäni se näkyy vanhempana erilaisena oireiluna. Rakkautta ja hellyyttä lapset tarvitsevat ensisijaisesti.
Kirjassa sivutaan myös ranskalaista rakennustapaa, joten jos haaveissa on koti Ranskasta tarjoaa kirja hyviä vinkkejä asunnon hankkimiseen. Kirja on erittäin mielenkiintoinen ja kivasti kirjoitettu. Vaikka tässä kauhistelenkin ranskalaisten meininkiä rakastan Etelä-Ranskan ilmastoa ja maisemia.
Olen kirjoittanut meidän asunnon hankinnasta sekä myynnistä ja Cannesin reissuista aiemmin.
Kun kodin Ranskasta ostimme
Arjen elämistä Cannesissa
Rivieran reissulook ja peppua muokkaavat farkut
Osta asunto Rivieralta