Kun kodin Ranskasta ostimme

Tavallaan siinä ei ollut mitään järkeä ja samaan aikaan siinä oli paljonkin järkeä. Elettiin talvea 2008, ystäväni oli sairastunut syöpään vasta 26-vuotiaana tuoreena äitinä. Tapaus järkytti ja elämän rajallisuus löi täydellä iskulla tajuntaan. Sitä mietti, että pitää tehdä heti asioita, eikä sitten vasta joskus eläkkeellä. Eihän sitä edes tiedä elääkö sitä niin kauan. Eikös monet haaveile eläkepäivistä Espanjassa tai Rivieralla? Taisimme olla matkamessuilla tammikuussa ja käydä Habisolin osastolla, kun saimme tämän päähänpiston. Selvittelimme hintatasoa ja miten prosessi etenee. Hankimme pankista laina-lupauksen, silloin lainaa tuntui irtoavan helposti. Habisol lähetti meille tietoa sopivasta uudiskohteesta Nizzassa ja hyppäsimme lentokoneeseen helmikuussa. Päähänpistosta oli kulunut ehkä kaksi viikkoa ja olimme jo matkalla Ranskaan. Perille päästyämme kuulimme, että myös Cannesissa oli meidän kriteereihin sopiva kohde. Halusimme pienen asunnon omalla pihalla ja budjetti oli maksimissaan 200 000€.

Helmikuussa 2008 menimme Ranskaan ja ostimme tuohon kuoppaan tulevan asunnon. Vähän kyllä mietittiin, että ollaan me hulluja! Rakas ystäväni Varpu (alakuvassa) asui tuolloin Etelä-Ranskassa, joten tämä hankinta tuntui hieman turvallisemmalta. Varpua on ollutkin ihana tavata Ranskan reissuilla.

Kävimme katsomassa ensin rinteessä sijaitsevaa tonttia lähellä Nizzan lentokenttää ja siitä ajelimme Cannes Grand Parciin. Siellä oli asuinalue muilta osin valmis, mutta X-talo oli vielä pelkkä kuoppa. Pääsimme katsomaan vastaavan oloista asuntoa ja koska tapanamme ei ole aikailla teimme samantien kaupat. Kyseinen kulmahuoneisto oli jo varattu toiselle pariskunnalle, mutta he eivät saaneet rahoitusta järjestymään. Kuulemma yleensä ihmiset pohtivat tällaisia hankintoja pitkäänkin. Me teimme päätöksen heti, turha sitä on aikailla. Suuri syy tähän valintaan oli kohteen sopivuus vuokrattavaksi ja uima-allas taloyhtiössä. Nizzassa sitä ei olisi ollut. Lisäksi kohde valmistuisi kesällä 2009 eli aiemmin, kuin Nizzan kohde. Siinä sitten alettiin tekemään pintamateriaalivalintoja ja kirjoittamaan 4 pinoa kauppakirjoja suoraan lennosta. Montakohan kymmentä allekirjoitusta laitoimme papereihin, muistaakseni 80? Aikaa meni neljä tuntia. Jouduimme myös kirjoittamaan neljästi vakuuden ranskaksi, että emme aio hakea lainaa Ranskasta. Hassuja systeemejä. Kaupanteon jälkeen oli pakko nostaa maljat ja mietimme ”olemmeko ihan hulluja?”

Toukokuussa 2008 vuokrasimme Villan Ezestä ja mukaan lähti vanhempani sekä veljeni puolisoineen. Kävimme näyttämässä myös rakennustyömaan Cannesissa heille.

Kävimme useaan otteeseen Etelä-Ranskassa seuraavan vuoden aikana hoitamassa paperiasioita. Apunamme oli Habisolin suomalainen pariskunta. Ilman heitä kaupanteko olisi kielitaidottomana ollut sula mahdottomuus. He hoitivat meille vakuutukset, nettiyhteydet, pankkiasiat ja oikeastaan kaiken. Myimme oman auton ja maksoimme sillä käsirahan sekä käytimme säästöjä asunnon maksamiseen. Lainan nostimme vasta ihan ennen asunnon valmistumista keväällä 2009.

Heinäkuussa 2008 alkoi talo jo nousta ja kulmatonttimme hahmottua. Isäni sai juuri ennen reissua sydänkohtauksen ja syöpää sairastava ystäväni oli terminaalivaiheessa. Lähdimme kotiin suunniteltua aiemmin, tunnelmat olivat apeat.

Näimme asunnon rakennusvaiheessa Etelä-Ranskan monet vuodenajat ja esimerkiksi helmikuu oli mitä mukavinta aikaa käydä siellä. Lounasta pystyi nauttimaan jopa t-paidassa ulkona jos aurinko sattui paistamaan sopivasti. Näiden vuosien aikana suosikkiajankohdaksi on muodostunut lokakuu.

Tammikuussa 2009 isäni lähti mukaan Cannesiin ja sisätyöt olivat alkamassa asunnossa. Vaikka keli oli kolea se valon määrä verrattuna Suomeen on jotain niin ihanaa. Söimme rannalla lounasta tammikuussakin.

Kun tulimme viimeistä kertaa ennen avainten luovutusta Ranskaan päätimme juhlistaa sitä varaamalla hotellin Monacosta. Vietimme aikaa pääosin siellä tavaten ystäväni Varpun. Kävimme kerran katsomassa Cannesissa miten asunnon rakentaminen edistyy. Pinnat olivat valmiina ja ankea kivikkoinen piha odotti puutarhurin kädenjälkeä.

Toukokuussa päätimme varata Monacon Vista Palace hotellista majoituksen. Seuraavan kerran kesäkuussa tulisimme majoittumaan omaan asuntoon, joten päätimme juhlistaa tätä panostamalla hotelliin.

Saimme avaimet asuntoon kesäkuussa 2009. Mukaamme lähti anoppini sekä tietysti koiramme. Meitä odotti siellä aiemmin tilattu keittiö pahvilaatikoissa ja meillä oli kaksi viikkoa aikaa laittaa asunto siihen kuntoon, että ekat vuokralaiset voivat tulla. Etsimme kalusteet ja teimme tarvittavat hankinnat. Suomesta halusimme tuoda kunnon petivaatteet ja mm. Marimekon astioita sekä Ruska astiaston. Pihan saamisessa vehreäksi meni kyllä useampi vuosi ja nyt vuonna 2014 sitä voi kutsua jo viihtyisäksi. Voit katsoa allaolevista linkeistä miltä asunto ja piha nykyisin näyttää. Muutamaan otteeseen olemme miettineet asunnon myymistä, koska emme ole ehtineet käydä siellä kovin usein. Sijoituskohteena Etelä-Ranska on ihan toimiva ja esimerkiksi asunnon saa periä verovapaasti tiettyyn summaan saakka. Olemme olleet aika tarkkoja vuokralaisista ja vuokranneet asuntoa pääasiassa muutamille suomalaisille. Halutessaan asunnon saisi vuokrattua kokonaan ulkopuolisille. Täytyy katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan tämän projektin osalta.

Kun saimme avaimet kesäkuussa 2009 hommaa riitti. Keittiö piti saada paikoilleen, kalusteet hankittua ja pihaa vihreämmäksi. Oma palmu oli ehdoton hankinta heti alkuun. Ensimmäiset tyytyväiset vuokralaiset tulivat jo elokuussa.

Lue lisää: Ranska ja Ranskan Riviera – kootut matkakokemukset ja vinkit.