 |
| Hippilook ja tunnelma täynnä rakkautta 🙂 |
Ystäväni kirjoitti jokin aika sitten minulle näin ”Sä olet tehnyt pitkään jo metamorfoosia ihmisenä ja sun arvomaailma on muuttunut tosi näkyvästi.” Lause jäi pyörimään päässäni. Olin aiemmin kunnianhimoinen uraohjus, joka halusi kasvattaa bisnestä ja tehdä hyvää tulosta. Ja näin teinkin. Kun aloin odottaa pitkään kaivattua lastamme loppuvuodesta 2011 kaikki muuttui. Annoin itselleni luvan hengähtää ehkä ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Olin painanut töitä hulluna suoraan yläasteelta. Takana oli 7 vuotta kannattavaa liiketoimintaa. Olimme jättäneet voitot pääosin yritykseen, jonka avulla näistä parista viime vuodesta on selvitty. Olin 37-vuotias saadessani esikoisen. Monen mielestä vanha ensisynnyttäjä. Olin kasvattanut liiketoiminnan tiettyyn pisteeseen ja se nojasi pitkälti omaan tekemiseeni myynnin osalta. Jälkikäteen ajateltuna liikaa. Yhtäkkiä en enää ollutkaan firman parissa jatkuvasti, mutta kulut pyörivät entiseen malliin. Henkisesti firma oli mielessä lähes koko ajan. Koin ”äitiysloma-ajan” raskaana, koska en voinut irtautua täysin töistä. Onneksi meillä oli loistava tiimi mieheni ja äitini kanssa. Lapsi sai nauttia ihanasta lapsuudesta äidin työstressistä huolimatta meidän kolmen tiimityön ansiosta. Harva yrittäjä pystyy olemaan samalla tavalla äitiyslomalla, kuin palkansaaja. Tämä koskee erityisesti työnantajayrittäjiä. Suomi on kärvistellyt useamman vuoden taantumassa ja se ajanjakso sattui meidän vauva-aikaan. Markkinointiviestintä toimiala on murroksessa ja vuosi on ollut yrittäjähistoriani haastavin. En enää haikaile kasvua. Toivon, että asiat sujuisivat vähän helpommin. Vähemmällä stressillä, sillä stressi sairastuttaa. Minulle tärkein asia ei ole enää firman menestys, vaan lapsemme. Teen kaikki päätökset yritystystoiminnankin osalta siitä lähtökohdasta, mikä on parasta lapsemme näkökulmasta. Ei ainakaan stressaantunut, kireä ja väsynyt äiti.
Tänään ajellessani päiväkotia ja työpaikkaa kohti kuuntelimme Radio Aallon Dynastiaa. Siellä oli teemana ”onko mikä tahansa lapseen liittyvä asia syy olla pois töistä?” Ensiksi Kimmo oli sitä mieltä että ei ole, mutta muisteltuaan sitä, että omat vanhemmat eivät tulleet hänen vanhojen tansseihin ja se oli oikeasti vaikuttanut häneen mieli muuttui. Niinpä, työt eivät saa tietenkään kärsiä, mutta lapselle vanhempien läsnäolo on tärkeää. Tämä vahvisti päätöstäni, että teen kaikki päätökset jatkossa sen mukaan, mikä aiheuttaa minulle vähiten stressiä ja pystyn olemaan levollisempi äiti. Lapset peilaa vanhempiensa ja etenkin lähivanhemman tunnetiloja. Olen sen itsekin huomannut. Siksi tämä on niin tärkeä asia.
Levollista perjantaita kaikille 🙂
 |
| Bisneslook vuodelta 2011. Nykyisin korkokenkiä tulee käytettyä mahdollisimman vähän. Toki tilanteen mukaan pukeudutaan aina, mutta kyllä ne tennaritkin sopii työkuvioihin. |