Cheek teki maailmasta taas vähän paremman paikan

Konsertti oli visuaalisesti näyttävä kokonaisuus.

Todettakoon heti tähän alkuun, että en ole ollut Cheekin musiikin superfani, se on musta ihan hyvää. Jukka Poikaa, Raappanaa ja Elastista sen sijaan diggailen aika paljon. Synnytinhän Jukka Pojan tahtiinkin. Vain Elämää ohjelmassa Cheekin versiot olivat kivoja. Olen sen sijaan Cheekin persoonan ja asenteen superfani. Suomi tarvitsee näinä huonoina taloudellisina aikoina menestystarinoita ja rohkeutta.

Yhteisöllinen hetki Olympiastadionilla.

Rohkeutta Jare Henrik Tiihoselta ei puutu. Hänen rohkeutensa ansiosta aika iso liuta suomalaisia artisteja sai kokea elämänsä hetket liekeissä olevan 40 000 ihmisen edessä, vieläpä kahteen kertaan. Nämä artistit olivat silminnähden liikuttuneita kokemuksesta. 40 000 ihmistä sai kokea hetken iloa ja yhteisöllisyyttä tässä upeassa konsertissa. Se ei voi olla ”täyttä paskaa” vai mitä Paavo Arhinmäki? Kun koko stadion oli yhtä pikkulapsista eläkeläisiin heiluttaessaan käsiään yhdessä mietin, että vasemmistohenkiset räppärit eivät yhdistä ihmisiä tällä tavalla ikään katsomatta ja luo toivoa. Suomi tarvitsee negatiivisen ilmapiirin luomisen sijaan positiivisuutta ja kepeyttä.

Tämä oli enemmän, kuin konsertti. Minulla oli moneen kertaan isänmaallinen ja liikkuttunut olo. Me suomalaiset pystymme jos vain haluamme, emmekä nöyristele.

Konserttiin menossa flunssaisena, mutta iloisena.

Konserttikokemus oli moninverroin vaikuttavampi, kuin U2 tai Madonna. Jotain näin mahtavaa syntyy vain yhteistyöllä ja huippuosaamisella. Olin niin ylpeä, että tämä oli suomalaisten toteuttama. Maailmanluokan tasoa. Cheekissä on hienoa se, että hän antaa arvostusta koko tiimilleen ja hän nostaa muita.
Kateus on piirre, jota en ymmärrä. Ei toisen menestys ole muilta pois. Päinvastoin se tuo menestystä aina muillekin. Taivas + Helvetti kirjan sanoin ”ilman toista, ei ole toisen menestystä”.