Vanhemmuus saa ajattelemaan omaa terveyttä ja pitkää ikää. Tässä koskettava tavoite olla läsnä pojan elämässä pitkälle tulevaisuuteen.
 |
| Kesätunnelmissa äiti, poika ja mumi. |
Vietimme viikonloppuna äitini 60-vuotisjuhlia ja asetin itselleni tavoitteen. Haluan nähdä poikani 60-vuotispäivän. Mielellään omilla jaloilla ja suht täysjärkisenä ja mieluiten rakas mieheni rinnallani. Olen silloin 97-vuotias. Tavoitteiden asettaminen on hyvä asia, koska usein ne myös täyttyvät. Positiivisella ajattelulla on uskomaton voima. Toki myös ymmärrän elämän realiteetit ja yllätyksellisyyden. Uskon myös vahvasti kohtaloon.
Äitini on nuorekas. Häntä on luultu usein siskokseni ja jopa poikani äidiksi. Hän sai minut 20-vuotiaana, minä sain poikani 37-vuotiaana. Molemmat isoäitini ovat nähneet vanhempieni 60-kymppiset. Toinen nukkui pois viime kuussa 96-vuotiaana ja toinen on nyt 86-vuotias. Isoisät sensijaan poistuivat keskuudestamme jo 90-luvulla. Olen vanha äiti, vaikka tunnen olevani nuori. Olen eläkeiässä, kun poikani on vähän yli parikymppinen. No tuskinpa tällainen hullu yrittäjä eläkkeelle jää jos terveyttä riittää. Todella monella 40-kymppisellä ystävälläni on pieni lapsi tai vauva haaveissa. Nykypäivänä se ei ole outoa. Kun itse olin lapsi muistan omasta pihapiiristä ja koulusta tasan yhden, jonka äiti oli ”tosi vanha” eli minun ikäinen. Näin se maailma muuttuu.
Vaikka ikä on vain numeroita, toki sitä pohtii asioita ja elämän kiertokulkua enenevässä määrin. Täytän 40 tammikuussa. Moni on siinä vaiheessa teini-ikäisten lasten vanhempi ja saa ehkä vahingossa iltatähden. Me sen sijaan elämme pikkulapsi-arkea ja ruuhkavuosia. Kun saa lapset myöhemmin pysyy nuorempana, eikö 🙂 Toivon, että saisin iästäni huolimatta itse kokea isovanhemmuuden, sillä äitini on meille supertärkeä voimavara ja pikkumiehen suosikkityyppi.
Paljon samalaisia ajatuksia on minullakin. Olen saanut esikoiseni todella nuorena ja iltatähden ns. vanhana, siinä välissä on syntynyt vielä kaksi muuta. Jokaisen lapsen lähtökohta on ollut hyvin erilainen, mutta elämäneväät kuitenkin samankaltaiset. Olen oppinut matkan varralle paljon itsestäni ja lapsistani. Ei ole oikeaa tai väärää ikää, kunhan kaikilla on hyvä olla. Oikein mukavaa joulun odotusta 🙂
Näinhän se menee, ihanaa joulun odotusta teidän suurperheelle myös 🙂
Oonhan toki käynyt sun blogissa aiemminkin, ainakin tämän meidän joulukalenterin tiimoilta mutta olipa hauska löytää tänne myös ihan muuta kautta. Nimittäin teen täällä koulutehtävää yrityksen verkostoitumisesta ja googletin itseni sun kirjoitukseen Yrittäjät-sivustolle 🙂